03/03/2026
"Onko parempi, että lapsi pelkää vanhempaansa vai että lapsi luottaa häneen?", kysyy psykoterapeutti Hanna Lampi. Vanhemmuus ja rajojen asettaminen ei välttämättä tarkoita kovaa kuria ja auktoriteetin todistamista rangaistuksin.
"Rajojen asettamisen haasteita voi toki joissain perheissä olla", Hanna Lampi myöntää. Rangaistuksia tärkeämpää on hänen mielestään opettaa lapselle syy-seuraussuhteita ja olla mieluummin rinnalla kulkija kuin rangaistuksia lateleva auktoriteetti.
"Malli aikuisuuteen lähtee perheestä ja varhaisesta lapsuudesta. Jos kasvaa kovan kurin alla ja ilman aikuista, joka auttaa tunteiden säätelyssä, ei ehkä opi tuntemaan itseään."
"Silloin lapsesta voi kasvaa miellyttämisenhaluinen aikuinen, joka helposti unohtaa omat tarpeensa eikä osaa pyytää apua tarvittaessa."
Vanhemman tehtävä ei ole kasvattaa lapsia kurissa ja nuhteessa vaan opettaa, että omalla toiminnalla on seuraamuksia.
Vanhemmilla voi olla nykyään myös kohtuuttomia odotuksia itseä kohtaan. Yksi kuormittava asia on ajatus siitä, ettei vanhempi hermostu tai korota ääntään koskaan.
"On ihan normaalia elämää, että välillä suutahdetaan, ärjähdetään ja saatetaan huutaakin haastavissa tilanteissa. Se ei ole väärin. Sitä pitää kuitenkin osata pyytää anteeksi."
Vanhemmalla on myös oikeus pyörtää päätöksensä tai lieventää aiemmin antamaansa seuraamusta. Se ei ole periksi antamista vaan ennemminkin joustavuutta ja sen opettamista myös lapsille.
Haastavien tilanteiden jälkeen on aikuisen vastuulla palauttaa hyvä yhteys lapseen. Silloin on lupa tehdä myös jotain kivaa.
Lasta ei voi hellyydellä ja läsnäololla pilata, kunhan se on lasta kunnioittavaa.
- Juttu on julkaistu jo jokin aika sitten, m***a se on täysin ajankohtainen.
Vanhemmuus ja rajojen asettaminen ei tarkoita kovaa kuria ja auktoriteetin todistamista rangaistuksin. Asiantuntija listaa kuusi tapaa luoda rajoja läsnäololla ja rinnalla kulkien.
