08/02/2023
Tasapainoilu tekemisen ja olemisen välillä ⚖️
Muistan kun joitakin vuosia sitten ajattelin levosta aika mustavalkoisesti. Että jos annan itselleni luvan (ja mistä tämä lupa-ajattelu ylipäätään tulee?) jättää tekemättä tai suorittamatta loppuun, niin olen menevä johonkin laiskuuden kierteeseen, itsekontrolli on mennyttä ja en tule saamaan koskaan enää mitään aikaiseksi. Ikäänkuin jos antaisin levolle pikkusormen, en enää koskaan palaisi takaisin kontrolliin.
Suhtaudun kaikella myötätunnolla tähän vanhaan ajatuskuviooni. Nykyään tosin ajattelen ihan eri tavalla. Lepo on ihmisen yksi perustarpeista siinä missä uni, ravinto ja liikekin. Enhän jätä aterioita tai yöuniakaan väliin siinä uskossa, etteikö se vaikuttaisi päivän energiatasoon 🤷♀️ Vastaavasti jos vajetta on kertynyt pitkään, niin kestää totta vie aikansa paikata vaje ⚖️
Tapoja levätä on yhtä m***a kuin ihmistäkin ja levon tarvekin on yksilöllinen ja syklinen. Oma turvasatamani on restoratiivinen jooga. Se on mun ässä hihassa huonosti nukutun yön jälkeen, iltapäivän energiadropissa tai viimeistään alkuillasta, kun tuntuu että antaisi melkein mitä vain, että saisi pienen pikkuruisen hetken kuunnella vain hiljaisuutta kodin riemu-harmitus-sattumus-kakofonian sijaan (rakastan teitä lapset ❤️).
Mun restoratiivinen lepohetki kestää joskus minuutin, joskus 40 - useimmiten jotain siltä väliltä. M***a se on säännöllinen. Se ei näytä ulospäin juuri miltään, m***a sisäinen kokemus siitä kun keho on tarkasti tuettu, aistit saavat levätä ja hengitys hiljalleen syvenee on kokonaisvaltainen 〰️〰️〰️
Levolla on voima tasapainottaa, rauhoittaa, uudistaa. Lepohetken jälkeen on helpompi aloittaa alusta tai katsoa maailmaa ja itseä hiukan lempeämmin silmin, olla rohkeampi, luoda uutta. Ehkä kontrollin tarve on (edes hetkellisesti) kadonnut ja fokus tekemisessäkin palannut.
Jos liike on lääke, niin on kyllä lepokin (siinä rinnalla ⚖️).
• Hiljaa hyvä tulee •
Kuvan otti taitava Inkeri Kallio 🤍