Minä ja mieli Oy, Turuntie 3, Salo (2025)

16/11/2025

Miksi me aikuiset menemme mieluummin vaikka umpisolmuun…
kuin sanomme ääneen sen, mikä ottaa päähän?

Työpaikoilla näen tätä jatkuvasti.

Aikuinen ihminen:

– kiertelee ja kaartelee
– välttelee
– odottaa “parempaa hetkeä”
– mutisee epämääräisesti
– avautuu selän takana
– purkaa harmia väärään kohteeseen

…m***a ei sano sitä yhdelle oikealle ihmiselle, jota asia koskee.

Puhutaan kyllä,
m***a väärään suuntaan.

Kahvihuoneessa.
Kotona.
WhatsApp-ryhmissä.
Siellä täällä, m***a ei sille, jonka kanssa asia oikeasti ratkeaisi.

Sillä välin:

⚫ asiat monimutkaistuvat
⚫ oletukset kasvavat
⚫ tarina saa lisää värikynää ja alkaa elää omaa elämäänsä
⚫ loukkaantuminen syvenee
⚫ luottamus murenee

Moni ihmissuhde työssä ja elämässä
on kaatunut siihen, ettei vaikeaa asiaa uskallettu sanoa ääneen.

Koska pelättiin seurauksia.

Pelättiin riitaa, loukkaamista, väärinymmärrystä.
Pelättiin toisen reaktiota.
Pelättiin, että oma tunne on “liian pieni syy” tai jotenkin naurettava.

M***a totuus on:
mikään ei ratkea itsestään.

Ratkeaminen alkaa siitä, kun joku uskaltaa sanoa:
“Tämä jäi vaivaamaan. Puhutaanko?”

Vaikeista asioista puhuminen ei riko suhdetta.
Vaikeneminen rikkoo.

🖤 Tunnistatko?

12/11/2025

Jos samoja asioita vatvotaan vielä 20 vuoden jälkeen...

ehkä niitä ei ole ikinä käyty läpi.

“Muistatko silloin, kun…
tai joo, silloinkin."

Työpaikoilla tämä ei aina tarkoita yhteistä naurua tai kivaa muistelua.
Joskus se tarkoittaa haavaa, joka ei ole koskaan parantunut.

Pinnan alla on tarinoita, jotka ovat jääneet kesken.
Sanomatta jääneitä asioita, väärinymmärryksiä ja loukkaantumisia,
joita ei selvitetty ja siksi ne jäivät elämään.

Ne siirtyvät mukana vuodesta toiseen,
kokouksesta toiseen, ihmisestä toiseen.

Siksi pienetkin tilanteet voivat herättää
voimakkaita reaktioita ja paisua itse asiaan nähden.
Kyse ei aina ole tämän päivän ongelmasta,
vaan jostain, mitä tapahtui aiemmin
ja mitä ei koskaan puhuttu auki.

Asiat, joita ei ole käsitelty, eivät yleensä katoa,
vaikka ne työnnettäisiin pois.
Usein ne monimutkaistuvat,
muhivat pinnan alla
ja siirtyvät pahimmillaan polvelta toiselle
aikamoisena umpisolmukeränä.

Ne palaavat aina uudessa muodossa,
kunnes joku uskaltaa nostaa asiat esiin
ja yrittää avata solmut,
jotta voidaan vihdoin jatkaa eteenpäin. 🤍

07/11/2025

Kun johtaminen tuntuu papukaijatyöltä

Olet sanonut sen jo m***a kertaa.
Sovittu yhdessä. Kirjattu ylös.
Prosessien pitäisi mielestäsi olla selvät.

Ja silti tänäänkin palaat taas samaan asiaan.
Toistat, muistutat, tarkistat.

Hetken aikaa näyttää siltä, että homma toimii.
M***a viikkoa myöhemmin ollaan taas samassa kohdassa.

Eräs yrittäjä totesi:
“En mä vaan tajua, mikä täs on. Ei kai aikuisille kuuluisi aina sanoa samoista jutuista.
Olo on kuin papukaijalla. Siihen mä oon niin loppu.”

Tuntuu kuin eläisi samaa päivää uudestaan ja uudestaan.
Sanot ja käytte läpi, toivot että se alkaa toimia,
m***a todellisuus on muuta.

Johtaminen on toistoa.
Tukemista ja ohjaamista oikeaan suuntaan.

Ei riitä, että sanoo kerran, kaksi tai kolme.
Vaikka tekisi mieli nostaa kädet ilmaan, on palattava taas samaan keskusteluun.

🖤 Tuntuuko tutulta?

03/11/2025

Kun joku jättää tarkoituksellisesti sanomatta huomenta

Astut työpaikan ovesta sisään.
Sanot iloisesti: “Huomenta.”

Melkein kaikki vastaavat takaisin.
M***a yksi ei.
Ei katso, ei nyökkää, ei sano sanaakaan.

Ensimmäisellä kerralla ajattelet, että ehkä hän ei kuullut.
Toisella kerralla huomaat kyllä, että hän kuuli.
Katse käy sinussa ja kääntyy pois.

Jokin sisällä muljahtaa.
Omituisen hämmentävää, vaikea sanoittaa.
Et halua tehdä asiasta numeroa, et kuulostaa pikkumaiselta.
M***a se jää mieleen.
Tunne, että sinut ohitettiin.
Ei vahingossa, vaan tarkoituksella.

Varjo kulkee mukana, vaikka yrität olla välittämättä.

Kun toivotukseen jätetään vastaamatta,
jää myös jotain muuta sanomatta.

🖤Tiedätkö sä sen tunteen?

30/10/2025

Puheeksiotto ei tietenkään korjaa kaikkea, se on alku.

Usein vaikean asian sanomisen jälkeen tulee hiljaisuus.
Ilma kiristyy.
Joku vetäytyy.
Toinen puolustautuu.

Ja hetken aikaa tuntuu, että kaikki meni vain huonompaan suuntaan.

M***a juuri siinä hetkessä mahdollistuu muutos. Aidossa vuorovaikutuksessa reaktio kuuluu asiaan. Se on usein merkki siitä, että asia osui johonkin olennaiseen.

Tämän tiedostava johtaja tai kollega ei säikähdä reaktiota.
Hän pystyy pysähtymään, kuuntelemaan ja antamaan tilaa.

🖤Luottamus ei synny vain sanoista, vaan siitä, miten niiden jälkeen toimitaan.

29/10/2025

Työpaikalla aikuiset käyttäytyvät kuin lapset... eikä se ole heidän vikansa.

Aikuiset mököttävät, loukkaantuvat, välttelevät toisiaan ja puhumista.
Palaute tuntuu hyökkäykseltä.
Pienet asiat paisuvat ja monimutkaistuvat, kun niistä ei puhuta ajoissa.
Syntyy kuppikuntia, selän takana puhumista ja ulkopuolelle jättämistä.

Ei siksi, että ihmiset olisivat hankalia,
vaan siksi, että tunteista puhuminen ja vuorovaikutustaidot eivät ole olleet meidän kulttuurimme vahvuusaluetta.

Meitä opetettiin suoriutumaan ja suorittamaan, ei kohtaamaan.
Selviämään , ei ymmärtämään.

Moni johtaja väsyy, kun joutuu olemaan paimentaja.
Ja työyhteisö kuormittuu, kun energia menee muuhun kuin itse työhön.

Aikuisuus työelämässä alkaa,
kun katseen kääntää muista itseensä.

Työpaikan “lapsellisuus” ei katoa puheella,
vaan treenaamalla uusia taitoja.

Muutos ei ala muista, vaan omasta tavasta toimia.

🖤 Mitä työpaikalla tapahtuisi, jos vaikeista asioista puhuminen olisi yhtä luontevaa kuin Teams-palaverit?

23/10/2025

Tunteet kuuluvat työpaikalle, m***a päärooli kuuluu itse työlle.

Savon Sanomat kirjoitti, että esihenkilötyö ei enää houkuta entiseen tapaan.
Eikä se ole ihme.

Monessa työpaikassa esihenkilön työnkuvasta on tullut rajaton,
kaikki kuuluu hänelle.

Kuormitus, ristiriidat, pahoinvointi ja jokainen tunne purkautuu samaan osoitteeseen.
Samalla monet esihenkilöt ovat työarjessaan itse ilman riittävää tukea.

On luonnollista ja tärkeää, että huolia ja vaikeita asioita jaetaan.
M***a esihenkilön tehtävä ei ole kantaa kaikkien tunteita, vaan johtaa työtä.

Empatia on tärkeää, m***a ilman rajoja se kääntyy itseään vastaan.
Kun kaikki kaadetaan pomon pöydälle, mikään ei enää etene.

Työpaikan kuuluu olla inhimillinen, m***a pääroolissa on silti itse työ.
Ja juuri siksi jämäkkyyttä tarvitaan.

Työyhteisöissä olisi tärkeää oppia käsittelemään vaikeita asioita yhdessä,
ilman että pomo joutuu joka tilanteessa vahtimestariksi.
Se tarkoittaa rohkeutta ja vastuuta, avointa puhetta ja yhteisiä keinoja ratkaista asiat ajoissa.

🖤 Missä sun mielestä menee raja inhimillisyyden ja liiallisen kuormituksen välillä?

17/10/2025

Johtajuus kaatuu useammin vuorovaikutukseen kuin strategiaan.

Useimmat johtajat eivät kompastu osaamiseen, tavoitteisiin tai visioon
vaan siihen, miten puhuvat, kuuntelevat ja tulevat ymmärretyiksi.

Johtaminen on lopulta vuorovaikutusta,
ja se muuttuu joka kerta, kun edessä on erilainen ihminen.

Yhdelle riittää nopea palaute ja selkeä suunta.
Toinen jää miettimään sanojasi vielä päivienkin päästä.
Kolmas tarvitsee ensin aikaa tulla kuulluksi, ennen kuin voi kuulla mitään itse.

Johtajana tasapainoilet näiden erilaisten tarpeiden välillä joka päivä.

Siksi vuorovaikutus ei ole johtamisessa “pehmeä taito”.
Se on sitä kovinta ydintä.

Se näkyy arjessa siinä, miten
⚫ annat palautetta silloinkin, kun se tuntuu epämukavalta
⚫ uskallat ottaa vaikeat asiat puheeksi ajoissa
⚫ kuuntelet enemmän kuin puhut
⚫ ja varmistat, ettei viestisi jää tulkinnan varaan

🖤 Mihin vuorovaikutustilanteisiin sä kaipaisit eniten varmuutta juuri nyt?

13/10/2025

Tunnemieli + järkimieli = viisas mieli

Johtaminen ei ole joko–tai.
Järki tarvitsee tunnetta.
Tunne tarvitsee järkeä.

Järki ilman tunnetta voi olla kylmä.
Tunne ilman järkeä voi olla kaaos.

Järki sanoo: "Tehdään päätös ja mennään eteenpäin.”
Tunne sanoo: “kuunnellaan, mitä ihmiset oikeasti kokevat.”

Viisas mieli yhdistää molemmat.

Se näkyy arjessa, kun
⚫ pysähdyt ennen kuin vastaat kiireessä,
⚫ mietit palautteessa, miten toinen sen parhaiten kuulee,
⚫ teet päätöksen, jonka takana voit seistä.

Järki tuo selkeyttä.
Tunne tuo yhteyden.

Viisautta on tunnistaa, milloin kumpaakin tarvitaan
ja ottaa aikalisä ennen kuin reagoi.

Viisasta mieltä voi treenata, kuten kaikkia muitakin taitoja.

🖤 Kumpi ohjaa useammin sun valintoja: järki vai tunne?

10/10/2025

Johtajuus, joka suojaa mielenterveyttä.

Kukaan ei ole mielen sairastumiselle immuuni.
Me kaikki voimme sairastua, kuormittua, väsyä tai kadottaa suunnan.

Silti työelämässä mielenterveys otetaan usein puheeksi vasta,
kun joku on jo tipahtanut kyydistä.

Johtajuudella ja työyhteisön kulttuurilla voidaan ehkäistä paljon ja paljon aiemmin.
Ei terapiaistunnoilla, vaan sillä, miten arjessa kohdataan.

Kun joku hiljenee, huomaatko sen?
Kun joku venyy liikaa, uskallatko pysäyttää?
Kun nousee huoli, kysytkö mitä kuuluu?
Kuunteletko oikeasti?

Pienet teot ratkaisevat:
kuunteleminen, rajojen vetäminen, asioiden puheeksi ottaminen.

Ne voivat olla niitä hetkiä, joissa mielenterveys joko vahvistuu tai horjahtaa.

Johtaja ei voi poistaa kuormitusta tai estää kenenkään sairastumista.
M***a hän voi luoda yhdessä työyhteisön kanssa ilmapiirin,
jossa kukaan ei jää yksin taakkansa alle.

🖤 Tänään, Maailman mielenterveyspäivänä, kysymys kuuluu:
Huomaatko sä ajoissa merkit, jotka olisi tärkeää nähdä?

10/10/2025

Johtaja, joka välttelee jämäkkyyttä, ei ole lempeä... vaan epäselvä.

Moni johtaja pelkää, että jämäkkyys tekee heistä kovia.
Todellisuudessa se tekee susta selkeän ja luotettavan.

Jämäkkyys ei sulje empatiaa pois, vaan luo sille rajat.
Kun vedät rajat, ihmiset tietävät, missä mennään.
Kun pidät sanasi, he alkavat luottaa.
Ja kun uskallat ottaa hankalat asiat puheeksi, syntyy aitoa arvostusta.

Selkeys luo turvaa.
Epäselvyys satuttaa ja tekee työstä raskaampaa kaikille.

Jämäkkyys ei ole kovuutta tai käskyttämistä.
Se on kykyä sanoa vaikeita asioita rauhallisesti ja kunnioittavasti.
Pysyä päätöksissä, vaikka se ei olisi helppoa.
Pitää kiinni rajoista, sekä omista että yhteisistä.

Rajat eivät ole muureja, vaan selkeyttä, joka lisää turvallisuutta.

Empatia ilman jämäkkyyttä uuvuttaa.
Jämäkkyys ilman empatiaa kovettaa.
Ilman kumpaakaan johtajuus jää tyhjäksi.
Vasta yhdessä ne tekevät susta johtajan, johon voi luottaa.

🖤 Milloin viimeksi pysähdyit miettimään, missä kulkee sun rajasi johtajana?

07/10/2025

Kaikkien kaveri ei ole kenenkään johtaja.

Jos yrität olla aina kaikille kiva ja välttelet hankalia tilanteita, et johda… vaan miellytät.

Johtajana empatia on tärkeä perusta: tarvitaan kykyä kuunnella, välittää ja ymmärtää.
M***a ilman rajoja ja jämäkkyyttä sekä empatia että kiltteys kääntyvät itseä vastaan.

⚫ Palaute jää antamatta.
⚫ Rajat jäävät vetämättä.
⚫ Hankalat keskustelut siirtyvät hamaan tulevaisuuteen.
⚫ Konflikteja ei enää kohdata, vaan sivuutetaan.

Tuloksena ei ole vahva ja luottamusta herättävä johtaja
vaan johtaja, jolle kertyy liian kova painolasti.

Kiltteys on upea piirre , m***a se tarvitsee parikseen jämäkkyyden.
Muuten löytää itsestä aikamoisesta suosta.

Empatia + jämäkkyys = inhimillinen ja vahva johtajuus.
Yhdistelmä, jota työelämä tarvitsee.

🖤 Kumpi sulla vaatii enemmän treeniä: empatia vai jämäkkyys?

Minä ja mieli Oy

16/11/2025

12/11/2025

07/11/2025

03/11/2025

30/10/2025

29/10/2025

23/10/2025

17/10/2025

13/10/2025

10/10/2025

10/10/2025

07/10/2025

Osoite

Nettisivu

Hälytykset

Ota Yhteyttä Vastaanotto

Oikopolut

Jaa

Kategoria