Minä ja mieli Oy

Minä ja mieli Oy Kahden naisen yhteinen yritys, jonka missio on välittää paremman elämän ilosanomaa.

Kun mikään ei ole varsinaisesti pielessä, m***a kaikki silti on.Viime viikolla minulta kysyttiin neuvoa tilanteeseen, jo...
08/12/2025

Kun mikään ei ole varsinaisesti pielessä, m***a kaikki silti on.

Viime viikolla minulta kysyttiin neuvoa tilanteeseen, joka on työelämässä paljon yleisempi kuin halutaan myöntää:

“Maria, miten voisin suojella itseäni niin, ettei kollegan käytös ja asenne pilaisi työpäivääni?
Olen yrittänyt muuttaa suhtautumistani, m***a se ei toimi.”

Jouduin sanomaan sen, mitä moni ei halua kuulla:

Ei ole olemassa asetusta, joka poistaisi toisen ihmisen vaikutuksen.
Tai nappia, jonka painamalla voisi vain olla välittämättä.
Asenne valuu aina ympäristöön.

Tilanne oli tämä:

Kaksi työntekijää.
Molemmat tekevät työnsä teknisesti oikein.

M***a heidän suhteensa työhön on täysin erilainen:

⚫ Toinen arvostaa työtään ja tekee sen kutsumuksella ja ammattiylpeydellä.
⚫ Toinen kertoo avoimesti, ettei pidä työstään, tekee vain minimin ja välttelee kaikkea, mikä on epämukavaa.

Ei rikkomuksia.
Ei virheitä.
Ei helppoa kohtaa, josta “puuttua”.

M***a ilmapiiri muuttuu silti ja yllättävän nopeasti.

Negatiivinen sävy imeytyy kaikkeen.
Työn energia laskee.
Ja lopulta ne, jotka tekevät työnsä merkityksellä ja motivaatiolla, väsyvät eniten.
He alkavat vältellä yhteisiä vuoroja, ottaa palkattomia… mitä tahansa, ettei tarvitsisi tehdä töitä yhdessä.

Tämä on ilmiö, jota moni esihenkilö pitää kaikkein hankalimpana:

Miten johtaa silloin, kun ongelma ei ole tekeminen vaan asenne?

Usein ajatellaan:
“En voi puuttua, koska mitään konkreettista ei ole.”

M***a juuri tässä tilanteessa konkreettisin asia on se,
että ilmapiiriin vaikuttava asenne jatkuu viikosta ja kuukaudesta toiseen
ja vie hiljalleen mukanaan ne työntekijät, joita organisaatio ei halua menettää.

Tämäkin on asia, joka pitäisi sanoittaa ääneen.
Vaikka se tuntuu vaikealta.
Vaikka sanat eivät löydy heti.
Vaikka ongelma ei sovi valmiiseen prosessikaavioon.

Johtajuus ei ole vain tekemisen ohjaamista.
Se on myös sen varmistamista, etteivät yksittäisten ihmisten asenteet murenna niiden intoa, joille työ merkitsee muutakin kuin pakkoa.

Kysymys sinulle, joka johdat ihmisiä:

🖤 Mihin teillä pitäisi viimein sanoittaa sanat, ennen kuin se alkaa maksaa teille kaikkein arvokkaimpia tekijöitä?

Meillä kaikilla on päiviä, jolloin oma tunne leviää ympärille huomaamatta.Silloin tulee sanottua jotain eri sävyllä kuin...
04/12/2025

Meillä kaikilla on päiviä, jolloin oma tunne leviää ympärille huomaamatta.Silloin tulee sanottua jotain eri sävyllä kuin oli tarkoitus.

Usein sen huomaa vasta jälkikäteen.
Ja juuri silloin moni johtaja ajattelee:
"Ei tästä kannata tehdä numeroa."

Siksi tilanteeseen palataan valitettavan harvoin,
vaikka juuri se olisi pieni teko,
joka korjaa yhteyteen syntyneen särön.

Tunnistat ehkä tämänkin ilmiön:
pomo oli eilen ärtyisä ja seuraavana päivänä hän on korostuneen hyväntuulinen.
Hiljaista hyvittelyä, ilman että asiaa oikeasti sanoitetaan.

M***a mikään ei korvaa yhtä selkeää lausetta:
"Eilen oli huono päivä. Pahoittelen sitä."

Hyvittely on inhimillistä.
Selkeä anteeksipyyntö taas rakentaa aitoa luottamusta.

Ja arjen särön korjaaminen on paljon helpompaa kuin moni luulee.
Se on usein vain

20 sekuntia rohkeutta ja kolme lausetta.

"Huomasin aamulla vastanneeni turhan terävästi.
Se ei ollut tarkoitus.
Pahoittelen, että levitin omaa huonoa fiilistäni teihin."

Tämä pieni liike purkaa jännitteen, palauttaa suunnan ja vahvistaa luottamusta.

Jos tätä lausetta ei tule, hiljaisuus jää elämään.
Ja se alkaa ajan myötä näkyä kysymyksissä, yhteistyössä ja ilmapiirissä,
jos tästä tulee toistuva kuvio.

Tunnetaitoinen johtajuus ei ole virheettömyyttä.
Se on kykyä huomata oma osuus, pysähtyä sen äärelle ja nostaa käsi ylös silloin,
kun olisi voinut toimia paremmin.

🖤 Usein juuri pieni inhimillinen hetki muuttaa suunnan,
kun joku uskaltaa sanoa: "Haluaisin palata siihen, se jäi painamaan."

Työpaikan vaikeat tilanteet eivät aina synny teoista.Ne kertyvät pienistä, sanomattomista sävyistäniistä, jotka hiljalle...
03/12/2025

Työpaikan vaikeat tilanteet eivät aina synny teoista.
Ne kertyvät pienistä, sanomattomista sävyistä
niistä, jotka hiljalleen kasvavat kuiluksi ihmisten välille.

Aamupalaverissa nousi esiin täysin tavallinen kysymys:

“Pitäisikö tarkentaa tuon asiakkaan deadline?
Tässä on pari eri päivämäärää liikkeellä.”

Sävy oli neutraali.
M***a johtajalla oli valmiiksi stressiä, huonosti nukuttu yö ja kiireen tuntu.

Hän huomasi ärtymyksen nousevan, m***a ei ehtinyt pysähtyä.

Hän vastasi liian terävästi, tavalla jonka kaikki tunnistivat:

“Se on just se mikä viime viikolla sovittiin.
Kyllä se on jokaisen tiedossa.”

Hiljaisuus.
Sellainen, jonka jokainen tiimi tunnistaa.

⚫ Yksi käänsi katseen pois
⚫ Toinen nyökkäsi, vaikka ei ollut varma
⚫ Kolmas selasi papereitaan välttäen katsekontaktia

Palaveri jatkui, m***a ilmapiiri oli jo muuttunut.
Kukaan ei enää kysynyt, vaikka asia jäi epäselväksi.

Iltapäivällä kahvihuoneessa kaksi tiimiläistä pohtii samaa asiaa:

“En siinä viitsinyt kysyä enää…
en halunnut kiristää tunnelmaa.”

“Jep. Ja nyt mulla ei vieläkään ole varmuutta siitä deadlinesta.”

Ja juuri tämä hetki alkaa maksaa,
ellei inhimillistä tilannetta pysähdytä korjaamaan.

Ei huuto.
Ei konflikti.
Ei draama.

Vain yksi tunnereaktion kiristämä sävy
riitti sulkemaan suun siltä, jonka olisi pitänyt kysyä.

🖤 Tunnistatko tämän hiljaisuuden?

Kun mittari menee punaiselle, ihminen ei enää valitse.Hän reagoi.Punaisella hetkellä ei tapahdu mitään, mitä ihminen oik...
01/12/2025

Kun mittari menee punaiselle, ihminen ei enää valitse.
Hän reagoi.

Punaisella hetkellä ei tapahdu mitään, mitä ihminen oikeasti tarkoittaa:

⚫ sävy terävöityy
⚫ keskustelu katkeaa kesken
⚫ pieni huomio paisuu suhteettomaksi
⚫ joku vetäytyy, vaikka tilanne tarvitsisi yhteistyötä

Ulospäin tämä näyttää helposti:

“hän ei kuuntele”
“hän ei välitä”
“hän vastustaa”

M***a kyse ei ole asenteesta tai osaamattomuudesta.
Vaan siitä, että tunne nousee niin voimakkaaksi, ettei harkinta ehdi mukaan.

Punaisella hetkellä:

⚫ ei nähdä kokonaisuutta
⚫ ei valita sanoja
⚫ ei valita sävyä
⚫ ei valita toimintaa

Toiminta tulee vanhasta automaatiosta, ei harkinnasta.

Ja kun kaksi tällaista automaatiota osuu yhteen, syntyy se tuttu arjen törmäys:
kumpikin yrittää tulla ymmärretyksi, m***a kumpikaan ei pysty kuulemaan.

Aikalisä tekee yhden ratkaisevan korjauksen:¨se palauttaa valinnan.

Valinnan siitä,
⚫ miten jatkan
⚫ millä sävyllä kohtaan
⚫ mitä tämä tilanne oikeasti tarvitsee minulta

Kun johtaja palaa valintatilaan, myös muut rauhoittuvat.
Tilanne ei enää etene kahden punaisen mittarin varassa.

🖤 Missä tilanteissa huomaat, että reagointi ottaa vallan ennen harkintaa?

Huono päivä ei horjuta johtajuutta.Sen peittäminen voi.Kaikki tiimiläiset tunnistavat sen hetken, kun pomolla on huono p...
28/11/2025

Huono päivä ei horjuta johtajuutta.
Sen peittäminen voi.

Kaikki tiimiläiset tunnistavat sen hetken, kun pomolla on huono päivä.
Vaikka mitään ei sanota, sen huomaa tavasta vastata, hengittää, kulkea käytävällä.

Silti moni johtaja yrittää peittää sen.
Pyrkii “selviämään päivästä”, ettei kuormittaisi muita.
M***a huono päivä näkyy väistämättä:

Sävy kiristyy.
Reaktiot nopeutuvat.
Pieni asia paisuu suureksi.
Tiimi siirtyy varovaisuuden tilaan, vaikka mitään ei olisi vielä tapahtunut.

Siksi yksi yksinkertainen teko auttaa enemmän kuin mikään peittäminen:

Sano se ääneen.

“Pieni huomio: mulla on tänään huono päivä.
Jos ei ole mitään kiireellistä, jatketaan yhteisiä asioita huomenna.
Teen tänään kirjallisia töitä, niin en siirrä omaa fiilistäni teihin.”

Tämä ei ole tilittämistä eikä avautumista.
Tämä on inhimillistä johtajuutta.

Kun johtaja sanoittaa oman tilansa:

⚫ ihmiset rentoutuvat
⚫ kukaan ei ala arvailla
⚫ väärät tulkinnat vähenevät
⚫ tiimi ymmärtää, ettei kyse ole heistä
⚫ syntyy psykologinen turvallisuus: lupa olla ihminen

Ja samalla tapahtuu jotain tärkeää:

Kun johtaja tunnistaa oman rajansa, muut uskaltavat tunnistaa omansa.

Jokaisella on joskus huono päivä.
Vaarallinen on se, josta kukaan ei uskalla puhua.

🖤 Sanotko tämän ääneen silloin, kun päivä oikeasti painaa?

Kun tilanne kuormittaa ja stressi tuntuu , ihminen tarjoaa toiselle helposti sitä, mitä itse tarvitsisi… ja hyvä tarkoit...
26/11/2025

Kun tilanne kuormittaa ja stressi tuntuu , ihminen tarjoaa toiselle helposti sitä, mitä itse tarvitsisi… ja hyvä tarkoitus menee herkästi metsään.

Tämä toistuu yllättävän usein työpaikkojen vuorovaikutustilanteissa.

Kun joku hermostuu, toinen alkaa selittää rauhoitellakseen.
Kun joku vetäytyy, toinen kyselee liikaa auttaakseen.
Kun joku tarvitsee aikaa ja tilaa, toinen kulkee perässä ja antaa ohjeita.
Kun joku tarvitsee selkeän suunnan, toinen kiertää asiaa varovasti.

Usein käy niin, että tarjoamme toiselle sellaista apua, joka toimisi meille itsellemme,
emme sitä, mitä toinen juuri siinä hetkessä tarvitsisi.

Silloin voi käydä näin:

⚫ keskustelu ajautuu sivuun
⚫ toisen reaktio tuntuu yllättävältä tai tarpeettoman kovalta
⚫ ilmapiiriin jää jännite, jota kukaan ei nimeä
⚫ hyvä tarkoitus kääntyy vahingossa väärään suuntaan
⚫ ja lopulta johtaja selvittää asiaa, joka ei edes ollut varsinainen ongelma, vaan kahden erilaisen reagointitavan törmäys

Stressi kaventaa näkökenttää:
näemme ensin oman tarpeemme, emme toisen.

Siksi itsetuntemus on työelämässä ratkaisevaa.
Ilman sitä oma reaktio ja toisen tarve menevät helposti sekaisin.

Kun ihminen tunnistaa omat toiminta- ja reagointitapansa, hän pystyy kysymään:
Tarvitsetko samaa kuin minä vai jotain ihan muuta?

Kun tämä erottelu onnistuu, tilanteet selkiytyvät, väärinkäsitykset vähenevät ja arki kevenee myös johtajalla.

🖤 Tunnistatko tämän arjestasi?

Yksikään johtaja ei voi yksinään luoda psykologista turvallisuutta.Eikä yhdelläkään johtajalla pitäisi olla velvollisuut...
20/11/2025

Yksikään johtaja ei voi yksinään luoda psykologista turvallisuutta.

Eikä yhdelläkään johtajalla pitäisi olla velvollisuutta kantaa koko työyhteisön tunnekuormaa.

Nykyään puhutaan paljon psykologisesta turvallisuudesta,
m***a huomattavasti vähemmän psykologisesta vastuusta.

Moni johtaja tekee parhaansa, jotta ihmiset uskaltaisivat puhua ja työpaikka tuntuisi turvalliselta.
Silti he joutuvat yllättävän paljon selvittämään väärinymmärryksiä, tasapainottamaan tunteita ja paikkaamaan tilanteita. Moni niistä kasvaa turhaan suureksi, kun psykologinen vastuu ei jakaudu tasaisesti.

Turvallisuus ei tarkoita sitä, että voisi siirtää oman tunnekuohunsa muiden kannettavaksi, vältellä hankalia keskusteluja tai odottaa ymmärrystä ilman omaa panosta.
Kun näin käy, tilanne voi helposti valua johtajan syliin.

Psykologinen vastuu näkyy arkisissa hetkissä:
kyvyssä tunnistaa ja sanoittaa:

“Oma tapani toimia ei auta tätä tilannetta juuri nyt.”

tai

“Tein virheen. Olen pahoillani. Korjaan tämän.”

Ilman tätä taitoa turvallisuus jää puheeksi ja johtaja jää jälleen yksin sellaisten asioiden kanssa, joiden ei pitäisi olla pelkästään hänen vastuullaan.

Tässä on tärkeää pysähtyä.
Ja juuri siitä pysähdyksestä muutos voi oikeasti alkaa.

🖤 Miltä teillä näyttää psykologinen vastuu arjen tilanteissa?

Miksi me aikuiset menemme mieluummin vaikka umpisolmuun…kuin sanomme ääneen sen, mikä ottaa päähän?Työpaikoilla näen tät...
16/11/2025

Miksi me aikuiset menemme mieluummin vaikka umpisolmuun…
kuin sanomme ääneen sen, mikä ottaa päähän?

Työpaikoilla näen tätä jatkuvasti.

Aikuinen ihminen:

– kiertelee ja kaartelee
– välttelee
– odottaa “parempaa hetkeä”
– mutisee epämääräisesti
– avautuu selän takana
– purkaa harmia väärään kohteeseen

…m***a ei sano sitä yhdelle oikealle ihmiselle, jota asia koskee.

Puhutaan kyllä,
m***a väärään suuntaan.

Kahvihuoneessa.
Kotona.
WhatsApp-ryhmissä.
Siellä täällä, m***a ei sille, jonka kanssa asia oikeasti ratkeaisi.

Sillä välin:

⚫ asiat monimutkaistuvat
⚫ oletukset kasvavat
⚫ tarina saa lisää värikynää ja alkaa elää omaa elämäänsä
⚫ loukkaantuminen syvenee
⚫ luottamus murenee

Moni ihmissuhde työssä ja elämässä
on kaatunut siihen, ettei vaikeaa asiaa uskallettu sanoa ääneen.

Koska pelättiin seurauksia.

Pelättiin riitaa, loukkaamista, väärinymmärrystä.
Pelättiin toisen reaktiota.
Pelättiin, että oma tunne on “liian pieni syy” tai jotenkin naurettava.

M***a totuus on:
mikään ei ratkea itsestään.

Ratkeaminen alkaa siitä, kun joku uskaltaa sanoa:
“Tämä jäi vaivaamaan. Puhutaanko?”

Vaikeista asioista puhuminen ei riko suhdetta.
Vaikeneminen rikkoo.

🖤 Tunnistatko?

Jos samoja asioita vatvotaan vielä 20 vuoden jälkeen...ehkä niitä ei ole ikinä käyty läpi.“Muistatko silloin, kun…tai jo...
12/11/2025

Jos samoja asioita vatvotaan vielä 20 vuoden jälkeen...

ehkä niitä ei ole ikinä käyty läpi.

“Muistatko silloin, kun…
tai joo, silloinkin."

Työpaikoilla tämä ei aina tarkoita yhteistä naurua tai kivaa muistelua.
Joskus se tarkoittaa haavaa, joka ei ole koskaan parantunut.

Pinnan alla on tarinoita, jotka ovat jääneet kesken.
Sanomatta jääneitä asioita, väärinymmärryksiä ja loukkaantumisia,
joita ei selvitetty ja siksi ne jäivät elämään.

Ne siirtyvät mukana vuodesta toiseen,
kokouksesta toiseen, ihmisestä toiseen.

Siksi pienetkin tilanteet voivat herättää
voimakkaita reaktioita ja paisua itse asiaan nähden.
Kyse ei aina ole tämän päivän ongelmasta,
vaan jostain, mitä tapahtui aiemmin
ja mitä ei koskaan puhuttu auki.

Asiat, joita ei ole käsitelty, eivät yleensä katoa,
vaikka ne työnnettäisiin pois.
Usein ne monimutkaistuvat,
muhivat pinnan alla
ja siirtyvät pahimmillaan polvelta toiselle
aikamoisena umpisolmukeränä.

Ne palaavat aina uudessa muodossa,
kunnes joku uskaltaa nostaa asiat esiin
ja yrittää avata solmut,
jotta voidaan vihdoin jatkaa eteenpäin. 🤍

Kun johtaminen tuntuu papukaijatyöltäOlet sanonut sen jo m***a kertaa.Sovittu yhdessä. Kirjattu ylös.Prosessien pitäisi ...
07/11/2025

Kun johtaminen tuntuu papukaijatyöltä

Olet sanonut sen jo m***a kertaa.
Sovittu yhdessä. Kirjattu ylös.
Prosessien pitäisi mielestäsi olla selvät.

Ja silti tänäänkin palaat taas samaan asiaan.
Toistat, muistutat, tarkistat.

Hetken aikaa näyttää siltä, että homma toimii.
M***a viikkoa myöhemmin ollaan taas samassa kohdassa.

Eräs yrittäjä totesi:
“En mä vaan tajua, mikä täs on. Ei kai aikuisille kuuluisi aina sanoa samoista jutuista.
Olo on kuin papukaijalla. Siihen mä oon niin loppu.”

Tuntuu kuin eläisi samaa päivää uudestaan ja uudestaan.
Sanot ja käytte läpi, toivot että se alkaa toimia,
m***a todellisuus on muuta.

Johtaminen on toistoa.
Tukemista ja ohjaamista oikeaan suuntaan.

Ei riitä, että sanoo kerran, kaksi tai kolme.
Vaikka tekisi mieli nostaa kädet ilmaan, on palattava taas samaan keskusteluun.

🖤 Tuntuuko tutulta?

Kun joku jättää  tarkoituksellisesti sanomatta huomentaAstut työpaikan ovesta sisään.Sanot iloisesti: “Huomenta.”Melkein...
03/11/2025

Kun joku jättää tarkoituksellisesti sanomatta huomenta

Astut työpaikan ovesta sisään.
Sanot iloisesti: “Huomenta.”

Melkein kaikki vastaavat takaisin.
M***a yksi ei.
Ei katso, ei nyökkää, ei sano sanaakaan.

Ensimmäisellä kerralla ajattelet, että ehkä hän ei kuullut.
Toisella kerralla huomaat kyllä, että hän kuuli.
Katse käy sinussa ja kääntyy pois.

Jokin sisällä muljahtaa.
Omituisen hämmentävää, vaikea sanoittaa.
Et halua tehdä asiasta numeroa, et kuulostaa pikkumaiselta.
M***a se jää mieleen.
Tunne, että sinut ohitettiin.
Ei vahingossa, vaan tarkoituksella.

Varjo kulkee mukana, vaikka yrität olla välittämättä.

Kun toivotukseen jätetään vastaamatta,
jää myös jotain muuta sanomatta.

🖤Tiedätkö sä sen tunteen?

Puheeksiotto ei tietenkään korjaa kaikkea, se on alku. Usein vaikean asian sanomisen jälkeen tulee hiljaisuus.Ilma kiris...
30/10/2025

Puheeksiotto ei tietenkään korjaa kaikkea, se on alku.

Usein vaikean asian sanomisen jälkeen tulee hiljaisuus.
Ilma kiristyy.
Joku vetäytyy.
Toinen puolustautuu.

Ja hetken aikaa tuntuu, että kaikki meni vain huonompaan suuntaan.

M***a juuri siinä hetkessä mahdollistuu muutos. Aidossa vuorovaikutuksessa reaktio kuuluu asiaan. Se on usein merkki siitä, että asia osui johonkin olennaiseen.

Tämän tiedostava johtaja tai kollega ei säikähdä reaktiota.
Hän pystyy pysähtymään, kuuntelemaan ja antamaan tilaa.

🖤Luottamus ei synny vain sanoista, vaan siitä, miten niiden jälkeen toimitaan.

Osoite

Turuntie 3
Salo
24100

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Minä ja mieli Oy :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Vastaanotto

Lähetä viesti Minä ja mieli Oy :lle:

Jaa

Share on Facebook Share on Twitter Share on LinkedIn
Share on Pinterest Share on Reddit Share via Email
Share on WhatsApp Share on Instagram Share on Telegram