09/11/2025
Vastuun ottaminen itsestään 💫
Noin 25 vuotta sitten kävin energiahoidossa ja muistan kuinka sieltä lähtiessä kysyessäni hoitajalta mitä voisin itse tehdä, hän sanoi, että minun tulisi ottaa vastuu itsestäni. Jäin miettimään sanoja ja muistan ne edelleen.
Silloin ajattelin, järkeilin, sen tarkoittavan, että otan vastuun elämästäni, saan työpaikan ja hoidan työni hyvin, minulla on oma koti ja pidän huolta siitä, tms.
Ajan saatossa sanojen merkitys on syventynyt, ja se mitä energiahoitaja todella tarkoitti, on kirkastunut.
Todellinen vastuun ottaminen, ja todellinen tervehtyminen, ovat minulle samaa prosessia.
Pyrin useasti päivän aikana hiljentymään ja vain olemaan itselleni läsnä.
Alku on hiljaisuus, istun hiljaisuudessa, jotta voin aistia mitä kehossani tapahtuu ja miten kehoni voi. Millaisia tuntemuksia, mahdollisia jännityksiä, kiristyksiä, kipukohtia kehossani on ja miltä ne tuntuvat. Ja voinko siinä hetkessä tehdä jotain, jotta kehoni voisi rentoutua, rauhoittua syvemmin.
Seuraavaksi kuuntelen millaisia tunteita kannan, mikä on päällimmäinen tunne ja mitä mahdollisesti nousee alta esiin. Missä kehon alueella tunteet tuntuvat vai ovatko ne enemmin aistittavissa kehon ulkopuolella.
Sen jälkeen kuuntelen ajatuksiani, mikä on päällimmäinen ’tarina’ mitä mieleni pyörittää sillä hetkellä, ja mitä mahdollisesti nousee sen alta esiin.
Kun olen jonkun aikaa istunut itseni kanssa, kaiken sen kanssa mitä juuri sillä hetkellä on läsnä, alan laajentaa aistimaailmaani ympäröivään tilaan, huoneeseen, tai luontoon, jos olen ulkona.
Joskus pidän silmäni kiinni, jotta kuulisin mahdollisimman tarkkaan mitä kaikkea voin aistia ja kuulla, ilman että mieleni nimeää ja määrittelee mitä näen.
Kesällä kokeilin eri tilanteissa sulkea sekä silmäni että korvani, jotta voisin vain tuntoaistin kautta kuunnella ja kuulla, mm. miltä omassa puutarhassani ruohikolla istuminen tuntuu - millainen yhteys maahan syntyy, miltä meren äärellä kalliolla istuminen tuntuu - millainen yhteys kallioon ja mereen avautuu, millaista on olla laivassa merellä ja vain tuntea aaltojen liike ja alapuolella oleva syvä meri, millaista on nojata puuhun, toiseen elävään olentoon, ja millaisia viestejä avautuu. Suosittelen lämpimästä kokeilemaan.
Todellinen tervehtyminen minulle lähtee siitä, että tunnen kehoni ja kuulen sen viestit. Pyrin opettelemaan millainen ravinto sopii keholleni ja nyt vaihdevuosi-iässä millainen liikunta on tähän hetkeen keholleni sopivaa.
Säryt ja oireilu ovat kehoni hälytysjärjestelmän viestejä kertoa, että jokin on epätasapainossa tai menossa sitä kohti. Mitä aikaisemmassa vaiheessa alan kuunnella miksi esimerkiksi alaselkäni oireilee, ja kuulla onko kyseessä esimerkiksi huonoon työergonomiaan liittyvä syy, suolistosta tulevaa ärsytystä, tai liikkeen puutteesta johtuvaa kipuilua, voin alkaa tukea kehoa takaisin tasapainoon. Mitä myöhemmin kuulen kehon viestin, sitä enemmän kehoni on saattanut luoda kompensatoorista kaavaa, koettaessaan selviytyä elämästä parhaalla mahdollisella tavalla, ja sitä pidempi on myös paranemiseen tarvittu aika - jos haluan päästä juurisyytä parantamaan.
Viime vuosina olen oppinut, että useimmiten fyysisten oireiden taustalla on emotionaalinen ja/tai psyykkinen komponentti. Tämä on ollut se haastavin oppiläksy, ja se perimmäinen ’itsestään vastuun ottamisen’ tarkoitus.
Kaikilla tunteilla, niin positivisilla kuin negatiivisilla tai neutraaleilla, on oma värähtelytaajuutensa ja vaikutuksensa - sekä kehooni että ympäristööni. Samoin on ajatuksilla ja mielen luomilla tarinoilla. Olen vastuussa kaikesta siitä mitä tarinoita ja projisointeja pyöritän mielessäni.
Voin nähdä tämän maailman vain oman mieleni kautta, pohjautuen omiin tämän elämän kokemuksiin (ja aiempien elämien kokemuksiin ja kehoni kausaalikentän viisauteen) ja niistä luomieni uskomusten ja toimintamallien kautta. Tiedostan, että tämä ’linssini’ ei ole absoluuttinen totuus, ja siksi koen, että on tärkeää tarkastella ja kyseenalaistaa omia uskomuksia, kuunnella omia tunteita, ja oppia kuulemaan kehoon säilöttyä tunnemuistia (varhais lapsuusajan tai epigeneettisiltä tasoilta nousevaa tietoa).
Jos pystyn kaikissa tilanteissa havainnoimaan mitä kehossani tapahtuu fyysisellä, tunne- ja mielentasolla, pystyn tiedostamaan milloin olen puhtaasti (puhtaana) läsnä ja milloin olen reaktiivinen (vaikka vain sisäisesti). Ja jos olen reaktiivinen, niin silloin on esiin noussut joko tunne- tai mielentasolla jotain puhdistettavaa, jotain jonka vuoksi en pysty olemaan täysin läsnä, hyväksyen hetken juuri sellaisena kuin se on, vaan pyrin joko estämään tai työntämään jotain pois tai puolustautumaan, koska koen hetken epämieluisana. Niin kauan kun olen reaktiivinen, jatkan saman oppiläksyn toistamista - luon samaa karmankiertoa. Ja niin kauan kun olen reaktiivinen, enkä suostu katsomaan omaa haavaani, painolastiani, niin niin kauan se on säilöttynä kehooni ja aiheuttaa myös fyysistä taakkaa.
Toivoisin, että muistaisimme, että olemme vastuussa myös kaikista tunteista ja ajatuksista mitä lähetämme ja projisoimme muihin ihmisiin ja maailmaan. Jos otamme vastuun aivan kaikesta mitä ajattelemme, tunnemme ja teemme, tämä maailma on hyvin erilainen. 🤍
(Kuva: Nicholas Roerich, Agni Yoga)
