01/11/2025
Suostunko olemaan? Suostunko elämään? Suostunko kuolemaan?
Marraskuu on täällä muistuttamassa meitä luonnon vaistomaisesta viisaudesta, nöyryydestä ja suostumuksesta kulkea ikuista vaellusta muodon ja muodottoman ihmeellisessä välimaastossa.
Suostumus on hieno sana. Ilman suostumusta muutoksen rytmi takkuilee, kiristää, ahdistaa, tukkeutuu ja ummehtuu – mätänee kompostoitumisen ilmavan ja luonnollisen muodonmuutoksen sijasta.
Olenko kompostori vai tunkio?
Elimistöni on mahtava, psykofyysinen, elävä väylä – pyhän kolminaisuuden työmaa. Älykkyys, rakkaus ja kuolema kulkevat käsikynkkää ikuisen pyhiinvaelluksen maastoissa.
Otan vastaan ravintoa alati kehittyvillä ja muuntuvilla kokemuksen, tiedon ja taidon taajuuksilla, joita perimäni ja kokemukseni evoluutio kauttani eteenpäin kuljettaa.
Sulattelen sitä olemuksessani, annan sen kulkea suusta suolen kautta ulos ja muunnan tärkeimmän osan elinvoimaksi. Kokemukseni paljastavat minulle muuttuvat tarpeeni, ja opin hylkimään sellaista, mikä ei enää sovi minulle, mitä en voi sulattaa tai mikä ei enää ravitse.
Kuolen silloin aikansa eläneille taajuuksilleni, aineelle ja elinvoimalle: aikeilleni, haluilleni, tavoilleni, perinteilleni, sanoilleni, lauseilleni, ilmeilleni ja eleilleni.
Suostuessani päästämään irti siitä, mikä ei enää ole mahdollista tai sopivaa, sovellan ja sovitan itseäni kohti uutta.
M***a suostunko kuolemaan, kuten kaikki luonnossa kuolee?
Ja kestänkö elää välitilassa – sen, joka on jo mennyt, m***a ei vielä uudeksi avautunut – martaana?
Tätä todellisuudessa on zen: ajaton hetki edesmenneen ja vielä saapumattoman välissä.
Edesmennyt on hieno suomalainen sana, joka kuvaa kuoleman todellisuutta. Se, mikä on edestä mennyt, jolla ei ole aikaa eikä tulevaisuutta, on siirtynyt kuoleman varjon maastoon. Tämä siirtymä tapahtuu tosiasiassa joka yö, jokaisessa elämän vaiheessa – syntymästä kuolemaan ja kuolemasta syntymään. Se tapahtuu myös vaeltaessani olemisen keskellä, jokapäiväisen elämän välimaastoissa, juuri nyt.
Ajattelu on leikkiä ajalla. Kuolema on tuon leikin hoputon loppu – nyt. Suostumus siihen on minussa.
Suostunko pudottamaan riippuvuuteni ajatteluun, viimeisimmän ajatuksen kutsuun luoda loputon ketju ajassa?
Vai suostunko putoamaan elämän virtaavaan vanaan ja sen pyörteisiin, jotka kulkevat ikuista matkaansa Lemmenjoen lähteiden ja Tuonelan virran maanalaisten maastojen, muodon ja muodottoman välillä?
Tätä maastoa ja mahdollisuutta tutkimme yhdessä myös marraskuun hiljentymishetkissä 2.11. ja 20.11., sekä Voimala-iltapäivissä, Tampeerella 15.11. ja Helsingissä 7.12. Tervetuloa yhteiselle matkalle elämän ja kuoleman välimaastoon.
Lauri
https://laurisiirala.fi/hiljentymishetket-zoomilla/
https://laurisiirala.fi/voimala-iltapaivat/
