09/03/2026
Viime viikonloppu oli teemalla "yritän elää, kuten opetan".
Mulla ystäväni uupumus, burnout, loppuunpalaminen, you name it, iski kunnolla viitisen vuotta sitten. Ystäväni siksi että ilman sitä en tällä hetkellä tekisi tätä unelmatyötäni omassa yrityksessäni 💛❤️💛
Sittemmin en ole onnistunut saamaan vielä hermostoani kunnolla rauhoittumaan kuin ajoittain. Johtuen siitä että uupumuksen alkaessa hellittää tilalle tuli muuta pitkäkestoista stressiä ja huolta liittyen läheiseen. Mun hermosto varmaan luuleekin että ylivirittyneisyys on normaalia ja ikään kuin pyrkii hakeutumaan tähän kuten viisas terapeuttini opintojen ryhmäterapiassa mulle totesi. Hoidan myös itseäni säännöllisesti sekä että .kuusela luona, kuten myös avannossa, levolla jne. Kaikesta huolimatta olin alkanut huomata tiettyjen uupumusmerkkien hiipivän takaisin. Olen aika tarkkaan nykyään tunnistamaan näitä vaikka aiemmin olen ollut auttamattoman huono. Elohiiri, jalan täristäminen, väsymys, tylsyyden tunne, levottomuus lihasjumit jne. Viime viikolla luona näistä puhuessa päätös oli helppo. Viikonkopun kaikki työt ja menot pois ja tilalle jotain ihan muuta: merelle tuijottelua ja hengittelyä. En ole voinut pitää kunnon lomaa aikoihin monesta syystä ja se alkaa välillä tuntua.
Joten vuokrattiin ex tempore mökki viikonlopulle ja kuin tarkoitetusti saimme jo tuttuun paikkaan peruutuspaikan. Oltiin vaan, saunottiin, kylmädippailtiin, ihailtiin luontoa ja rakastettiin. ❤️ Oli niin ihanaa!!!
Sanomattakin selvää ettei yksi viikonloppu riitä m***a tähän hetkeen se oli just passeli 👌 ja näitä pitää vaan toteuttaa nyt lisää. ☀️🙏🥰
