Ilari Laine - Terapeutti

15/11/2025

Black Friday etuna ensikäynnit (60min) etänä vuoden loppuun saakka maksutta.

Varauskalenterin linkin löydät biosta.

14/11/2025

Sain sanotuksi jotain. Kiva kokemus olla itsekin äänessä, kun yleensä on se joka kyselee. 😊

"Kun pysähdyt kuuntelemaan itseäsi, alat parantua"
🎧 Kuuntele uusin podijakso Spotifyssa 👉🏼 https://shorturl.at/TXhqO

Tässä jaksossa Karita keskustelee Ilari "Ile" Laineen kanssa – TerveysSummitin kuvaajasta, josta tuli Ihminen tavattavissa -terapeutti.
Ilari avaa oman matkansa loppuunpalamisesta terapeuttiseksi työksi ja jakaa oivalluksia siitä, mitä todellinen hyvinvointi ja yhteys itseen tarkoittavat.

Jaksossa kuulet:
🔹 Miksi pelkkä yksi “kikka” ei paranna ketään – ihminen tarvitsee kokonaisvaltaisen kohtaamisen
🔹 Miten turvallisuus, läsnäolo ja kuuntelu muodostavat terapian ytimen
🔹 Kuinka ylivireinen hermosto voidaan rauhoittaa ja tunteet kohdata lempeästi
🔹 Miksi kehon kivut voivat helpottua, kun ihminen uskaltaa puhua ääneen sen, mitä on kantanut vuosikymmeniä
🔹 Mitä tarkoittaa vapaa virtaavuus – ja miksi jokaisen tulisi varata sille aikaa arjessaan
🔹 Konkreettisia vinkkejä suolistoterveyteen, ravintoon ja veden laatuun liittyen

Ilari muistuttaa, että kärsimys ei ole vihollinen, vaan usein tie syvempään kasvuun ja ymmärrykseen. Kun ihminen uskaltaa kohdata itsensä nöyrästi ja myötätuntoisesti, alkaa todellinen muutos.

Tämä jakso on kutsu pysähtyä, hengittää ja löytää rauha keskeltä elämän epätäydellisyyttä 💛

Milloin viimeksi pysähdyit kuuntelemaan, mitä sisimpäsi yrittää kertoa sinulle?

13/11/2025

Mieli alkaa helposti laittaa ihmisiä eri laatikoihin.
Mihin tämä tyyppi kuuluu? Ajatteleeko se kuten minä?

Me tehdään tätä koko ajan.
Kuunteleminen muuttuu vartioinniksi: kuka on meidän porukkaa ja kuka ei.

Juuri silloin, kun olemme varmoja että me olemme oikeassa laatikossa ja toinen väärässä…
me ollaan kaikkein kauimpana yhteydestä.

Se voi tuntua pelkona. Kehon viestinä siitä, että yhteys ja turva katoaa.

M***a entä jos kuuntelisin vähän pidemmälle?
Entä jos en vielä tietäisikään kaikkea?
Jos olisin hetken enemmän auki.

Mikä on oikeasti pahinta, mitä voisi tapahtua?

12/11/2025

“Keho ja mieli eivät katkea missään kohtaa – ne ovat samaa kokonaisuutta.”
Katso toinen ENNAKKOHAASTATTELU tästä:
👉🏼 https://terveyssummit.fi/s25-laura-mannila/

TerveysSummit lähestyy jo kovaa vauhtia – ja ennen ensi viikkoa, tarjoamme jälleen maistiaisen siitä, mitä tuleman pitää 🤩
Tänään vuorossa on psykoterapeutti, työnohjaaja ja kouluttaja Laura Mannila, jonka haastattelu sai koko tuotantotiimimme pysähtymään.

Laura avaa viisaasti ja rauhallisesti, miksi yhteys kehoon, toisiin ja luontoon katkeaa – ja miten sen voi löytää uudelleen.
Kehon ja mielen erillisyys on harhaa: hermoston tila, tunteet ja aistimukset punoutuvat yhteen ja vaikuttavat kaikkeen – myös siihen, miten toimimme laumana ja suhteessa ympäristöön 🌍

“Pienikin teko voi helpottaa hermostoa ja auttaa planeettaa – vähemmän kulutusta, enemmän läsnäoloa.”

Tässä ennakkojulkaisussa kuulet mm.:
💚 Miksi “keho vs. mieli” on väärä vastakkainasettelu
💚 Miten trauma, ylikuormitus ja kiire katkaisevat yhteyden
💚 Miksi turva syntyy suhteissa – myös luonnon kanssa
💚 Mitä tarkoittaa planeetaarinen terveys
💚 Miten pienet valinnat voivat samanaikaisesti helpottaa hermostoa ja tukea maapalloa
💚 Inspiroiva toipumistarina: miten hermoston säätely auttoi äänihäiriöstä toipumisessa

Tämä on rauhallinen ja ajatuksia herättävä haastattelu, joka palauttaa yhteyden siihen, mikä elämässä on olennaista.
Hengitä hetki. Hidasta. Kuuntele. - Ja muista jakaa ystävälle! 🫶🏼

Summitin alkuun on enää 5 päivää! 🔥😱

Lisää inspiroivia maistiaisia on luvassa aivan pian – pysy kuulolla! 💫

09/11/2025

Yhden lauseen perusteella tehdään tuomio. "Tuo kuuluu niihin." Ja siinä se – keskustelu loppuu ennen kuin se alkaa.

Olemme rakentaneet ympärillemme näkymättömiä laatikoita mielipiteistä ja peloista. Sen sisällä olemme turvassa – tai niin luulemme. M***a samalla yhteydet katkeavat.
Kuunteleminen muuttuu vartioinniksi. Kyseenalaistaja muuttuu viholliseksi. Pelko väärässä olemisesta ajaa meidät hakemaan turvaa vain samanmielisistä.
Ehkä juuri silloin, kun olemme varmoja olevamme oikeassa, olemme kauimpana yhteydestä.

M***a pelko ei ole vihollinen – se on viesti. Se kertoo, missä olemme eksyneet pois yhteydestä. Kun pysähdymme ja katsomme pelkoa suoraan, huomaamme miten se naamioituu järkevyydeksi ja oikeassa olemisen tarpeeksi.
Vasta kun tunnistamme pelon, sen valta hellittää.

Mitä jos kuuntelisin vähän pidemmälle?

Mitä jos en tietäisi vielä kaikkea?

Ilman kuuntelua ei ole ymmärrystä.
Ilman ymmärrystä ei ole yhteyttä.
Ilman yhteyttä ei ole ihmisyyttä.

💭 Milloin viimeksi kuuntelit jotakuta, jonka kanssa olet eri mieltä?

Lue koko artikkeli... https://www.ilarilaine.fi/artikkelit/pelko-puhuu-puolestamme

27/10/2025

Kuinka nopeasti tulee tehtyä tuomio ihmisestä yhden lauseen perusteella. "Tuo kuuluu niihin." Ja siinä se – keskustelu loppuu ennen kuin se alkaa.

Olemme rakentaneet ympärillemme laatikoita joihin ihmiset jaotellaan mielipiteiden ja tarinoiden perusteella. Näin tekemällä olemme turvassa – tai niin luulemme.
M***a samalla yhteydet katkeavat.

Kuunteleminen muuttuu vartioinniksi. Kyseenalaistaja muuttuu viholliseksi. Se mikä alun perin oli yhteenkuuluvuuden tarve – alkaa erottaa meitä toisistamme.

Miksi? Koska pelkäämme olla väärässä. Pelkäämme, että jos kuuntelemme liian pitkään, oma totuutemme horjuu. Joten sen sijaan että kysyisimme "miksi ajattelet noin?", kysymme "miten todistan että olet väärässä?"

Olen huomannut tämän omassa työssäni. Miten helposti syntyy hierarkioita: mikä on "oikeaa" apua ja mikä "epäilyttävää". Miten pelko väärään lokeroon joutumisesta vie pois omasta vaistosta, omasta totuudesta.

Sosiaalisessa mediassa tämä on vielä armottomampaa. Jokainen lause irrotetaan kontekstista ja arvioidaan julkisesti. Siksi moni vaikenee.

M***a mitä jos...

Mitä jos juuri silloin, kun olemme varmoja olevamme oikeassa, olemme kauimpana yhteydestä?

Mitä jos kuunteleminen – aito kuunteleminen – olisi rohkeuden teko?

Se ei tarkoita että luovutaan omasta ajattelusta. Se tarkoittaa, että uskaltaa hetkeksi asettua toisen todellisuuteen. Ilman pelkoa.

Pelko ei ole vihollinen. Se on viesti. Se kertoo, missä kohtaa olemme eksyneet pois yhteydestä – itseemme, toisiin, johonkin suurempaan.

Mitä jos en tietäisi vielä kaikkea?
Mitä jos kuuntelisin vähän pidemmälle?
Sillä ilman kuuntelua ei ole ymmärrystä.
Ilman ymmärrystä ei ole yhteyttä.
Ja ilman yhteyttä ei ole ihmisyyttä.

Milloin viimeksi oikeasti kuuntelit jotakuta, jonka kanssa olet eri mieltä? ❤️

17/07/2025

Luottamus ei ole välinpitämättömyyttä. Se ei tarkoita, että heittäytyisi elämän armoille olankohautuksella tai lakkaisi välittämästä. Päinvastoin. Luottamus on tarkkaavaista läsnäoloa. Se on sitä, että tiedostan mihin voin vaikuttaa – ja suostun hellittämään siitä, mitä en voi hallita. Se ei ole passiivisuutta, vaan syvää aktiivista myöntymistä: tähän hetkeen, tähän suuntaan, tähän minään. Ja juuri siinä hetkessä kiitollisuus saa tilaa.

Kiitollisuus ei ole sanahelinää tai kliseinen muistutus “ole nyt vaan tyytyväinen”. Se on kykyä nähdä, että vaikka kaikki ei ole täydellistä, paljon on jo hyvin. Kiitollisuus muuttaa sisäistä ilmastoa – se tekee tilaa luottamukselle. Se antaa toivoa, kun mieli meinaa kaivautua huoliin.

Ja tiedätkö mitä? Kun uskaltaa päästää irti kontrollista ja olla rehellinen itselleen, elämä alkaa vastata. Ei aina niin kuin toivoo, m***a usein niin kuin tarvitsee. On kuin joku näkymätön virta pääsisi kulkemaan vapaammin. Syntyy tunne: elämä kantaa sittenkin.

Rehellisyys on se kohta, josta kaikki alkaa. Kun lopetan selittämisen, miellyttämisen ja suorittamisen, pääsen taas yhteyteen sen kanssa, mikä on totta. Ja juuri silloin voi alkaa kulkea sydän edellä – vaikka järki ei pysyisi perässä.

Luottamus on valinta. Ei kertaratkaisu, vaan hiljainen suostumus yhä uudelleen.

💛

Lue koko artikkeli sivuiltani. https://www.ilarilaine.fi/artikkelit/luottamuselamaan

14/07/2025

Tarvitsemmeko lomaa, vai jotain aivan muuta?

Moni meistä odottaa lomaa kuin pelastusta. Unelmoidaan irtiotosta, hiljaisuudesta, levosta. M***a kun se hetki koittaa, kalenterit täyttyvät, päivät juoksevat – ja loman päätyttyä olo on kaikkea muuta kuin levännyt.

Loma voi muuttua suorittamiseksi, jos ajattelemme sen olevan ainoa sallittu hetki palautua. Ehkä suurin kysymys ei ole mitä teet lomalla, vaan millaista on elämäsi ilman lomaa?

Mitä jos loma-asenne ei olisikaan harvinainen hetki, vaan osa arkea?
Mitä jos oppisit lepäämään myös silloin, kun ei ole lupa pysähtyä?

💬 Millainen on sinun lomasi?
💭 Entä millainen voisi olla arkesi, jos siihen mahtuisi levon rytmi?