14/06/2025
Helatorstain pidennetty viikonloppu kevätkylvöjen parissa sai aikaan monenlaisia pohdintoja. Olisiko niin, että valmennusprosessi rakentuu pala kerrallaan – aivan kuten pellon maankääntö 🌱?
Viime syksyltä pieni maapalsta oli kääntöä vailla. Lapiotyö oli yllättävän rauhoittavaa, vaikka fyysisesti jouduinkin tsemppaamaan – rytmikästä, hidasta, perusteellista. Rivi kerrallaan tuo varsin kuohkea maa kääntyi, ja jokaisen lapiollisen jälkeen paljastui jotakin uutta. Siinäpä sitä tuli pohdittua, miten paljon tämä muistuttaa valmennustyötä – ja totta puhuen myös omaa henkilökohtaista kasvumatkaani.
Valmennuksessa harvemmin hypätään suoraan lopputulokseen. Ensin kartoitetaan, missä ollaan. Sitten uskalletaan kääntää pintaa – tarkastella omia uskomuksia, tottumuksia ja tavoitteita. Ja sen jälkeen mennään syvemmälle. Rivi kerrallaan.
Valmennusprosessi on eräänlainen tapa olla ihmisyyden äärellä.
🎯 On ollut palkitsevaa kulkea monien mukana siinä työssä – joskus rinnalla kulkijana, joskus peilinä, joskus sparraajana. Jokainen valmennus tuo esiin jotain ainutlaatuista.
🎯 Parasta on huomata, että tie on usein kaksisuuntainen - myös itsessä tapahtuu oppimista: oma ajattelu syvenee, näkökulmat laajenevat, ja kasvu jatkuu.
🎯 Näissä prosesseissa harvemmin löytyy oikoteitä – m***a on paljon merkityksellisiä hetkiä, oivalluksia ja pieniä askelia, joista kasvaa jotakin kestävää.
Mikä on seuraava rivi, jonka sinä käännät?
