15/01/2026
Tiedättekö miksi mä rakastan unelmakarttapajoja? Koska niissä saa tehdä käsillä ilman tavoitetta ja etenkin ilman tavoitetta kehittyä.
Pitkittynyt stressi (ja kamoon, mitä tää viimeiset kuusi vuotta on ollut muuta ku pitkittynyttä stressiä) jumittaa meidät helposti selviytymistilaan, mikä on toki suotuisaa, no, sen selviytymisen kannalta. M***a kun selviytyminen ei riitä. Pitkittyneen stressin seurauksena meiltä katoaa (usein ensin vaivihkaa ja sitten kokonaan) haaveilu ja ilo, mielikuvitus ja luovuus.
Samaan aikaan trendinä on, että kaikki suoritukset mitataan, kaikista harrastuksista voi tehdä sivutyön; eikä siinä, joillekin tämä sopii mainiosti (ja joku taas uupuu ja lamaantuu). Tämänkin kannalta oli ihanaa pysähtyä viikonloppuna unelmakartta-askartelijoiden kanssa, ottaa pieni rauhoittuminen, leikellä ja liimailla, nauraa ja haaveilla. Ilo tarttui!
Unelmakarttapajoja tulossa taas vuoden päästä, m***a jos haluat sellaisen omalle porukalle milloin vaan, synttärilahjaksi tai vaikka osaksi polttariohjelmaa, laita viestiä, onnistuu.