21/03/2026
Toivon joka ilta että huomenna tilanne on jo varmaan parempi. Todetaan joka päivä yhdessä että päivä kerrallaan, m***a silti oon ihan eksynyt lammas, jonka arjen aisa pari kärvistelee kovissa kivuissa kotona.
Huolestunut, pahoillaan ja järkyttynyt! 💔
Normaalissa arjessa me tehdään Elinan kanssa töitä YHDESSÄ vähintään 30-40% viikon työajasta. Meillä on yhteisiä suunnitelmia, tavoitteita ja projekteja joita me viedään eteenpäin.
Tämä tilanne pysäytti kaiken kuin seinään. Samaan aikaan on tosi kiitollinen olo siitä miten tärkeältä se oma työpari tuntuu ja samaan aikaan tuntuu jopa pelottavalta miten vähän me ollaan tavallaan totuttu viemään yhteisiä tavoitteita eteenpäin yksin! Kahden naisen putiikissa on ollut helppo tehdä kahdestaan 🩵
Mä oon jopa ajatellut tätä isona riskinä kaikelle, oon myös miettinyt, että miten pelottavan iso osa mun ammatillisesta identiteetistä rakentuu MEIDÄN varaan.
Niinkuin monella asialla myös tällä on kaksi puolta. Ehkä tällä on joku tarkoitus? Se ei vielä täysin ole selvinnyt tässä vaiheessa, m***a ainakin tämä on herättänyt ajatuksia ja avannut keskusteluja joita ei ehkä muuten olisi tullut käytyä.
Tällä viikolla kuulin vihdoin puhelimen päässä tutun äänen, äänen jossa on toivoa ja rauhaa. Äänen joka viesti mulle - okei se selviää tästäkin! ❤️