08/10/2025
Inari-Utsjoen seudulla on tavattu pororokkoa, ensimmäistä kertaa Suomen puolella.
Pororokko on aiemmin vain Ruotsin ja Norjan puolella tavattu sairaus, joka aiheuttaa ihohaavoja, märkimistä ja rupeumaa silmien ja sukuelinten ympärille.
Sen ei ole yleensä havaittu sairastuttavan poroja vakavasti muutoin, ja yleensä lopulta eläin ja sen iho paranee itsestään.
Joskus harvemmin pororokko voi aiheuttaa myös poron nuutumista ja laihtumista.
Silmien ja sukuelinten ihon paraneminen voi kestää viikkoja, joskus kuukausia.
Ihon märkiminen ja haavaumat ovat kuitenkin kivuliaita ja luovat lisäksi otollisia olosuhteita esimerkiksi bakteeritulehduksille, jotka voivat aiheuttaa muita sairauksia. Lisäksi oireinen poro levittää virusta tehokkaasti.
Tämän vuoksi oireilevat eläimet olisi hyvä hoidattaa eläinlääkärillä silloin, jos se on käytännössä vain mahdollista ja jos eläin ei ole menossa teuraaksi.
Pororokkovirukseen ei ole lääkettä eikä rokotetta.
Pororokkoviruksen ihovaurioiden myötä tulleita ihon bakteeritulehduksia, haavoja ja mätimistä voidaan taas hoitaa esimerkiksi paikallislääkkeillä kuten antibiooteilla (eläinlääkäri arvioi tilanteen mukaan).
Näkyvästi sairastuneet eläimet ovat yleensä vasoja tai immuunipuutoksellisia eläimiä, m***a todennäköisesti oireettomia kantajia on paljon.
Stressi (esim. erotukset, pedot, haastava ravintotilanne jne) lisää poron sairastumisherkkyyttä pororokolle.
Ruvet sisältävät valtavan määrän rokkoviruksia, jotka voivat levitä ympäristöön. Sitä ei tiedetä, voivatko hyönteiset levittää virusta.
Maaperässä, ruokintakaukaloissa ja rehussa rokkovirukset voivat säilyä kuukausia. Oireinen eläin levittää siis rokkovirusta myös ympärilleen, ja siksi oireiset porot olisi hyvä pitää oireettomista erillään silloin, jos se käytännössä on mahdollista (esim. jos ovat aidassa).
Rokkovirukset kestävät huonosti lämpöä ja hyvin kylmää:
10 min +60C asteessa tappaa rokkoviruksen, samoin tavalliset desinfiointiaineet. Kuumassa vaatteiden pesu tai kuivaaminen sekä käsien desinfiointi kannattaa ohjeistaa varsinkin työntekijöille, jotka liikkuvat paliskuntien välillä.
Rokkovirukset kestävät taas hyvin kuivumista sekä pakkasta: ne voivat selvitä jopa vuosia -20C asteessa tai kylmemmässäkin.
Teurastushygieniaan kannattaakin kiinnittää huomiota: iho-oirealueet (päät ja mahdollisesti genitaalialueet) kannattaa käsitellä ja poistaa rupiin koskemista välttäen ja hävittää hyvin, ja tämän jälkeen pestä ja desinfioida kädet.
Huonolla hygienialla teurastetussa lihassa virus voisi periaatteessa säilyä pitkään pakastuksesta huolimatta.
Muutoin pororokko ei vaikuta lihan käyttöön.
——————
Lisää pororokosta Ruokaviraston sivuilta
https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/porot-ja-tarhatut-hirvielaimet/pororokko-cervidpox/
https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/ajankohtaista-elaintaudeista/pororokkoa-todettu-ensi-kertaa-suomessa/
sekä Norge Veterinaerinstitutin sivuilta
https://www.vetinst.no/reinhelsetjenesten/samisk/helse-og-sykdom/Boazoboahkku
https://www.vetinst.no/sykdom-og-agens/reinkopper/sporsmal-og-svar-om-reinkopper
Jos tapaat sairautta omassa tokassasi, ilmoitathan mielellään alueesi eläinlääkärille, jotta tieto sairauden leviämisestä ja ilmenemismuodoista pysyisi ajantasalla.
